Tule mukaan kuoroon!

Alavuden seurakunnan kuorot ovat julkaisseet vuonna 2016 levyn "Siivet saimme Jumalalta". Levy on myynnissä kirkkoherranvirastossa. Kanttorit laulattavat myös pienryhmiä. He antavat tarvittaessa myös ohjausta laulussa, urkujen ja pianon soitossa. Yhteistyö Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston ja Alavuden Puhallinorkesterin ja nuorten muusikoiden kanssa on tärkeää.
 

Alavuden ja Töysän kirkkokuorot

Alavuden kirkkokuoro on toiminut jo vuodesta 1908 ja Töysän kirkkokuoro vuodesta 1964.  Kuorot laulavat kirkkovuoden juhlapyhinä ja seurakunnan juhlissa. Kuorot kuuluvat valtakunnalliseen kirkkomusiikkiliittoon, jonka kirkkomusiikkijuhlat ja seuraavat Kirkon musiikkijuhlat kokoavat tuhansia kirkkokuorolaisia yhteiskuoroon. Kuoroja johtaa Paula Setälä.

Caritas-kuoro

Caritas-kuoro on vaalinut Alavuden naiskuoroperinnettä, joka sai alkunsa vuonna 1966 Alavuden tyttökoulussa. Kuoro on julkaissut cd-levyn lauluista vuosien varrelta. Kuorolle on läheistä diakonia- ja lähetystyö, esiintymiset ovat usein niihin liittyviä. Kuoro osallistui Radio Dein ja Kristillisen Eläkeliiton järjestämään Laulun aika 2017- kilpailuun. Kuoro pääsi finaaliin kolmen muun kuoron kanssa Riihimäen keskuskirkkoon.  Kuoroa johtaa Mari Järvinen.

 

Projektikuoro

Projektikuoro on itsenäisesti projektia varten harjoitteleva kuoro, joka valmistaa vaativampia kirkkomusiikin teoksia yhteistyössä lähiseurakuntien ja orkesterin kanssa. Reformaation juhlavuoden kunniaksi kuoro teki matkan Saksaan Luther-kaupunkeihin. Matkan yhteydessä kuoron nimeksi tuli Attacca. (Matkakertomus liitteenä) Kuoroa johtaa Mari Järvinen.


Kevytkengin

Projektinomaisesti kevyempää hengellistä musiikkia valmisteleva ryhmä. Ryhmää johtaa Mari Järvinen.


Virsiveljet

Virsiveljet on lauluryhmä, jonka idea lähti virrenveisuusta. Jumalanpalvelusmusiikin lisäksi esiintymisiä on myös muissa tilaisuuksissa. Virsiveljiä johtaa Esko Kuhalampi.

virsiveljet

 

Miehiset-kuoro

Miehiset-kuoro on miesten lauluryhmä, joka laulaa sointupohjalta hengellistä musiikkia ja esiintyy seurakunnan tilaisuuksien lisäksi naapurikunnissa. Kuoroa on johtanut Risto Lehtinen.


Sipsut-kuoro

Lapsikuoro on seurakunnan nopeimmin muuntuva kuoro. Kouluikäiset ovat kuorossa vuosia tai muutamia viikkoja. Esityksissä on joskus bändi. Kuoroa johtaa Mari Järvinen
 

YouTube-video


Alavuden seurakunnan Attacca-kuoron konserttimatka
Saksaan Reformaation 500-vuotisjuhlaan 25.–28.5.2017


Alavuden seurakunnan Attacca-kuoro teki Reformaation merkkivuoden kunniaksi matkan Lutherin jalanjäljille Saksan evankelisille kirkkopäiville 25.–28.5. Tapahtuma Kirchentag auf dem Weg tarjosi kuorolle konsertointimahdollisuuden Magdeburgissa 26.5.

Helatorstai 25.5.

Kuoro kokoontui Alavuden seurakuntatalon pihassa klo 5:30, joten herätys oli ollut kaikilla aikaisin. Matkaan lähti 13 kuorolaista, 1 säestäjä ja 1 kuoronjohtaja (sekä 1 liftari Helsinkiin asti). Pakkalan liikenteen bussilla huristelimme vauhdikkaasti kohti Helsinkiä pitäen yhden tauon Pirkanhovissa. Pirkanhovissa otettiin matkan ensimmäinen yhteiskuva, jota yritettiin sitkeästi liittää seurakunnan Facebook-sivuille siinä kuitenkaan onnistumatta. Helatorstain messussa Alavuden kirkossa matkamme puolesta esirukoiltiin, ja siunausta matkallamme olikin. Bussissa tapahtui työnjako, jossa Mari delegoi viisaasti matkalaisille tehtäviä. Ja pitihän sitä jo vähän laulaakin, mm. Taize-lauluja tunnelmaan pääsemiseksi. Maj-Len oli ottanut mukaansa energiapatukoita, joita hän jakoi meille maistiaisiksi ja tuomaan energiaa loppumatkalle.

Helsinki-Vantaan lentokentällä olimme hyvissä ajoin, onneksi, koska lentomme oli täyteen buukattu ja jonojakin lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen oli. Lento Air Berlinin koneella sujui turvallisesti ja saavuimme Berliiniin Tegelin kentälle suurin piirtein aikataulussa. Kentältä jatkoimme matkaa bussilla kohti kaupungin keskustaa rautatieasemalle, jossa hajaannuimme hakemaan jotain suuhunpantavaa. Tämän jälkeen lähdimme etsimään kaupungilta sopivaa harjoituspaikkaa ja se löytyikin läheltä rautatieasemaa Valtiopäivätalon viereiseltä nurmikolta. Asetuimme laulamaan kilpaa saksalaisen torvisoittokunnan kanssa tai sen tahdissa. Torvisoittokunta luovutti ennen meitä ja vaihtoi paikkaa ja me saimme harjoiteltua ohjelmistomme loppuun.

Iltapäivällä matkasimme junalla konserttikaupunkiimme Magdeburgiin. Totesimme, että saksalaisilla ei ole yleisesti tapana ostaa junaan paikkalippuja. Oli melkoinen operaatio häätää lähes täydessä junassa paikoiltaan viisitoista meidän varaamillamme paikoilla istujaa. Totesimme myös, että saksalainen logiikka numeroida junan istumapaikat ei ole samanlainen kuin suomalainen. Vaikka teimme monta junamatkaa, tuo logiikka ei auennut vielä meille.

Junamatkalla törmäsimme hollantilaisiinkin kirkkopäivien osallistujiin. Saimme laulaa myös heidän kanssaan junassa toivottavasti ilahduttaen muita junamatkustajia.
Magdeburgiin saavuttuamme saimme Reformaatiokirkkopäivien toimistosta huivit, laulukirjat sekä osallistumisliput, jotka oikeuttivat kymmenen kaupungin rajattomaan bussi/raitiovaunuajeluun. Tunsimme olomme kovin sydämellisesti vastaanotetuiksi, kun jo kadulla tapaamamme vieraat miehet toivottivat tervetulleiksi ”Finnish groupin”. Meitä oli siis odotettu. Majoittuessa jakauduimme kahteen eri porukkaan, koska emme kaikki mahtuneet samaan hotelliin. Olimme päättäneet viettää ensimmäisen matkayön juhlallisesti hotellien mukavissa sängyissä, koska konserttimme oli seuraavana päivänä. Osa porukasta jäi kaupungin keskustaa lähellä olevaan huoneistohotelliin ElbQuartier Apartments ja osa lähti etsimään Hotelli Medaillonia hieman kauempaa. Ratikkamatkan ja pienen harhakävelyn jälkeen se löytyikin.

Osa keskustan huoneistohotellissa asuvista kuorolaisista eli Köpi, Paavo, Leo, Anne, Jyrki ja Mika kävivät kävellen esiintymispaikassa katsomassa armeijan bigband soittokunnan ja solistien konserttia. Siinä illalla kukaan toimitsijoista ei osannut oikein sanoa, mikä on Wallonerkirche, jonka Mari oli päättänyt esiintymisaamupäivän tapaamispaikaksi. Saksalaiset kaupungit ovat täynnä kirkkoja, ja joskus niitä on jopa vieri vieressä.

Jo Magdeburgin ensimmäinen ilta näytti, miltä entisessä Itä-Saksassa näyttää. Leollekin oli ensimmäinen kerta entisen Itä-Saksan puolella. Poliisien reservijoukkoja oli joka paikassa. Poliisimaijoja oli varmaankin toistakymmentä ja poliiseja täynnä täydessä tällingissä. Heillä oli jopa sääripanssarit yllä. Varmasti kirkkopäivien vuoksi varauduttiin kaikkeen mahdolliseen.

Olisi sinne keskustaan pitänyt toisestakin majapaikasta porukoiden tulla, mutta matkalaiset olivat jo sen verran väsyneitä, että palaaminen keskustaan jäi. Hotelli Medaillonissa sen sijaan harjoiteltiin illan mittaan siskosten juomalauluja kriittisen, mutta rakentavan yleisön edessä. Harjoittelu tuotti tulosta, koska seuraavalla kerralla juomalaulut sujuivat jo paljon paremmin.

Perjantai 26.5.

Hyvin nukutun yön jälkeen kuoromme etsi sopivaa paikkaa harjoituksiin ja se löytyikin, vaikka aiemmin sopimamme paikka oli aidattu ja lukossa.

Köpi oli aamusella tehnyt katoamistempun ja löytänyt Elbe-joen rantamilta Petrikirchen, mutta koska sekin oli lukossa, Mika ja Leo löysivät Magdalenenkapellen sisäpihalta vanhojen muurien reunustamalta pieneltä aukiolta sopivan rauhallisen laulupaikan. Maj-Len ehti jo pitää ensimmäiselle porukalle äänenavauksenkin. Siinä sitä sitten pidettiin kenraaliharjoitus, kunnes oli aika rauhoittua ja keskittyä matkan kohokohtaan eli konserttiimme. Jo harjoituksemme herätti mielenkiintoa ohikulkijoissa. 

Konserttipaikkamme oli Elbe-joen rantaan aidatulla festivaalialueella. Festivaalialueelle saapuessa tehtiin meidänkin laukkuihimme tarkastus, kaikkeen siis yritettiin varautua. Päivä oli kaunis, jopa helteinen verrattuna Suomen kylmähköön kevääseen. Estradi oli katettu, mutta avoin myös joelle päin. Ennen meitä esiintyi saksalainen gospelkuoro Gospel Connection Magdeburg. Heidän ohjelmistonsa oli erilainen kuin meidän eli pääasiassa gospellauluja. Kuoron laulu oli mukaansatempaavaa ja huomasimme, että he lauloivat kaikki biisit ulkomuistista, mikä tietysti näytti hienolta.
Gospel-kuoron jälkeen oli meidän vuoromme kello 12.00. Kuulijoitakin meillä oli mukavasti, koska edellisen kuoron laulajat jäivät meitä kuuntelemaan muun yleisön lisäksi. Paikan äänentoisto oli järjestetty hyvin, joten kuulijoita oli muuallakin festivaalialueella, koska laulu kaikui kaiuttimista koko alueelle. Myös Elbe-joella liikkuvia veneilijöitä konsertti kiinnosti.

Leon saksaksi juontamassa konsertissa kaikki tekivät parhaansa ja se meni hienosti. Jännitysmomentin aiheutti tuulenvire, joka heilutteli säestäjän nuotteja. Marin mukaan emme ole koskaan laulaneet Klemetin ”Christus pro nobis est” –teosta niin hyvin kuin tässä konsertissa. Sen sijaan Bachin ”Jesus bleibet meine Freude” –kappaleessa kuoro hieman myöhästyi yhdessä aloituksessa, mutta hyvin säestäjät onnistuivat saamaan kiinni ja päästiin samaan tahtiin. Ohjelmistossamme oli suomalaista ja saksalaista kirkkomusiikkia (Beethoven, Klemetti, Hellberg, Kostiainen, Bach, Telemann). Esityskielinä olivat saksa ja suomi. Kiitos kaikille kuorolaisille, soololaulajille, säestäjälle ja johtajalle upeasta konsertista.

Konsertin jälkeen kävelimme meille suositeltuun Daniel’sGbR -ravintolaan. Siinä vaiheessa olikin jo nälkä ja ravintolassa oli meitä varten varattuna pitkä yhteinen pöytä. Kaikki eivät olleet aivan tyytyväisiä maalaispossunlihan mureuteen tai parsan määrään annoksessa, mutta muuten ruoka maistui. Sen sijaan jälkiruoan kanssa tuli kiire, kun ravintolassa oli totuttu varmaan hitaampaan ruokailuun. Meillä alkoi olla kiire junaan, joka lähti kohti Erfurtia kello 16.01, eikä tilattuja jälkiruokia vielä näkynyt. Osa jo lähtikin kävelemään ja etsimään reittiä kohti rautatieasemaa. Sattumalta eturyhmä osui sitten samaan bussiin jälkiruokaryhmän kanssa, joten taas oli porukka kasassa. Bussista piti vielä vaihtaa raitiovaunuun ja arpoessamme oikeaa suuntaa, olimme varmaan hieman epätietoisen näköisiä, koska aiempi bussikuskimme pysäytti koko bussilinjan ja juoksi bussistaan neuvomaan meitä oikealle ratikkapysäkille oikeaan suuntaan. Kiitos ystävälliselle bussikuskille!

Vaikka välillä taas Köpi kulki omia polkujaan, ehdimme kuin ehdimmekin junaan, jolla matkasimme Leipzigin kautta Erfurtiin. Illansuussa etsimme Erfurtissa majapaikkamme Ratsgymnasium-koulun, jossa meidät otettiin myös erittäin ystävällisesti vastaan. Saimme kaksi luokkahuonetta käyttöömme, johon toiseen majoittuivat tytöt ja toiseen pojat sekä Aulikki. Myös iltapalaa meille pidettiin lämpimänä, vaikka varsinainen ruoka-aika oli jo mennyt ohi. Hauskat google-kääntäjällä tehdyt majoittautumisohjeet löytyivät majapaikan seinältä myös suomeksi .
Osa porukasta lähti vielä tutustumaan Erfurtin iltaohjelmaan. Luther-kirkossa oli mahtava Das Klezmerorchester Erfurt –nimisen orkesterin konsertti, jota ehdimme vähän aikaa kuunnella. Orkesterissa oli soittimia joka lähtöön, ainakin puhaltimia, jousisoittimia, kitaroita ja jopa haitareita löytyi orkesterista. Ja soundi oli kuuntelemisen arvoista!

Erfurtin augustinolaisluostariin, jossa Luther antoi munkkilupauksensa vuonna 1506, oli rakennettu valoinstallaatio, jonka kävimme myös katsomassa. Majapaikkaan takaisin kävellessämme tutustuimme myös vanhaan alun perin 1100-luvulla rakennettuun synagogaan, tosin vain ulkoapäin. Näinkin vanhoja rakennuksia löytyy vanhoista saksalaisista kaupungeista.

Lauantai 27.5.

Nukkuminen retkipatjalla koulumajoituksessa oli pitkästä aikaa mielenkiintoinen kokemus. Jotenkuten nukutun yön jälkeen lauantaiaamuna alkoi aikaisin osan porukasta pyhiinvaellusmatka Wittenbergiin. Maittavan aamupalan jälkeen lähdimme raitiovaunulla kohti rautatieasemaa, josta juna lähti kohti Leipzigia ja Wittenbergiä. Junamatkoilla kiinnitimme erityistä huomiota tuulivoimaloiden suureen määrään. Myös aurinkopaneeleita on Saksassa paljon. Junailimme meikäläisten silmissä valtavien viljapeltojen läpi. Kesä oli siellä huomattavasti pitemmällä kuin meillä Suomessa, viljat tähkällä ja paikoin heinäteko käynnissä. Saksalainen maaseutu näytti muutenkin erilaiselta kuin Suomessa. Pienet kylät viljapeltojen keskellä olivat erittäin tiiviisti rakennettuja ja aina löytyi kirkontorni keskeltä kylää.

Leipzigissa meillä oli junanvaihto, ja siellä oli myös pieni odotusaika, joten myös Leipzigin aseman ympäristössä tuli tehtyä pieni tutustumiskierros.

Wittenbergiin saavuttuamme ensimmäisenä vastassa oli valtavan iso Raamatun muotoinen näkötorni, jonne tietysti täytyi kiivetä ihastelemaan avautuvia maisemia.

Lähdimme parissa eri porukassa kiertämään Wittenbergin nähtävyyksiä. Päivä oli helteinen ja ihmisiä liikkeellä sopivasti, ruuhkia ei vielä lauantaina ollut. Seuraavaksi päiväksi sinne odotettiin huomattavasti enemmän väkeä varsinaiseen Reformaatio-juhlamessuun. Luther-taloon oli erillinen pääsymaksu, joten sen jätimme välistä. Tosin toinen porukka onnistui pääsemään sinne sisään ja kävi tutustumassa mm. Lutherin käyttämään työpöytään. Sen sijaan tämä toinen isompi pyhiinvaeltajajoukko ei onnistunut kertaakaan osumaan kaupunkia kiertävää hoponhopoff-junaan, eikä pääsemään kyytiin, vaan joutuivat kävelemään 30 asteen helteessä koko kierroksen.

Löysimme tiemme myös Linnankirkkoon, jonka oveen Luther kuulemma vuonna 1517 naulasi 95 teesiään. Löysimme myös oven, jonka edessä tietysti piti ottaa selfiet. Ovi tosin ei ainakaan ole se sama ovi, koska nykyinen ovi on kuparinen ja siihen on taottu ko. teesit. Vanha ovi lienee sotien aikana tuhoutunut.

Kävimme lounaalla paikallisessa ravintolassa, jossa ei varmaankaan ole totuttu neljään yhtä aikaa saapuvaan kasvisannoksen tilaajaan. Viimeisen annoksen kasvikset oli sulatettu hät’hätää pakastimesta, koska osa oli jäänyt jäiseksi. Myös eräs lintu häiritsi ruokarauhaamme ja varsinkin Mikan, joka osui juuri linnun tuotoksen alapuolelle. Mutta nälkä lähti sopivasti.
Suurin odotuksin lähdimme kohti maailmannäyttelyä, mikä tosin oli meille pettymys. Lähetystyötä esiteltiin lähinnä saksalaisnäkökulmasta, suomalaisista lähetystyön merkkihenkilöistä ei ollut minkäänlaista mainintaa. Tosin helteinen päiväkin oli jo aika pitkällä, joten perehtyminen esittelyihin ei ehkä ollut parhaimmillaan. Maailman eriarvoisuus oli esillä konkreettisin esimerkein, mm. ruokapöydän tuoli oli sitä pienempi ja matalampi, mitä köyhemmästä kansasta oli kyse.

Maailmannäyttelystä kiirehdimme kolmeksi Linnankirkkoon konserttiin, jossa kuultiin Linnankirkon gospelkuoron esittämänä Luhterin tekstejä uusin sävelmin ”Luthertexte neu vertont”. Myös ratkesi arvoitus, miksi saksalaiset sanat eivät sopineet meidän ”Jumala ompi linnamme” -sävelmäämme. Saksalainen sävelkulku onkin hieman erilainen. Konsertti täytti Linnankirkon äärimmilleen ja me saimme kirkon parven takaosasta paikat hieman huteralta penkiltä, mutta se kesti kuin kestikin meitä koko konsertin ajan.

Konsertin jälkeen näimme Linnankirkon pihassa myös mielenosoituksen, joka oli suunnattu kirkkopäiviä vastaan. Hieman rivoa Luther-figuuria kuljettavat mielenosoittajat julistivat suureen ääneen: Maksakaa omat kirkkopäivänne! Emme kuitenkaan pahastuneet tästä, vaan jatkoimme matkaamme italialaiseen jäätelöbaariin herkuttelemaan.

Päivä alkoi olla Wittenbergin suhteen pulkassa ja lähdimme taivaltamaan kohti rautatieasemaa. Asemalla tapasimme toisen porukan ja totesimme, että junamme myöhästyy ensin vähän ja sitten vähän enemmän. Yksi saapuva juna pysähtyi raiteillemme ja se tyhjennettiin matkustajista siihen. Poliisit ja konduktöörit kiersivät junaa kuin etsien jotain ja meitä varoiteltiin ehdottomasti nousemasta siihen junaan. Meidän junamme lähtöraidetta vaihdettiin ja lopulta pääsimme lähtemään. Totesimme, että se juna, johon lopulta nousimme, ei ollut alun perin oikea juna, koska vaunumme näytti vanhalta ensimmäisen luokan vaunulta. Eihän se tietysti meitä haitannut. Enemmän haittasi se, että emme ehtisi Leipzigin vaihtoyhteyteen ja jännitimme, miten pääsisimme jatkamaan matkaa.

Näimme matkamme aikana myös muita poliisioperaatioita ja totesimme, että Saksassa yritetään kaikin keinoin varautua erilaisiin yllättäviin ja mahdollisesti hankaliinkin tilanteisiin, joita Euroopassa on viime aikoina ollut.

 Leipzigissa matkanjohtajamme Anne hoiti meille liput uuteen junaan, joten loppujen lopuksi olimme perillä Erfurtissa vain hieman alkuperäistä aikataulua myöhemmin.

Majapaikkaan päästyämme osa porukasta lähti etsimään suihkua, johon oli kyllä olemassa hyvät ohjeet, mutta se olikin yllättävän kaukana. Meidän koulussamme ei ollut ollenkaan suihkutiloja ja vessatkin olivat kellarikerroksessa, jonne olikin mielenkiintoista kolmannesta kerroksesta aina asian tullen kipaista.
Majapaikkamme pihassa oli lauantai-iltana viereisessä kirkossa olleen jumalanpalveluksen jälkeiset ”kirkkokahvit”. Nämä kirkkokahvit kyllä poikkesivat täysin Alavuden seurakunnan kirkkokahveista. Tarjolla oli jazz-musiikkia, itäeurooppalaisia nuoria taitavia kansantanssijoita sekä olutta. Mitähän meillä tuumattaisiin tämäntyyppisistä kirkkokahveista?

Sunnuntai 28.5.

Aamuherätys oli taas melko aikaisin. Ennen lähtöä piti vielä ohjeen mukaan laittaa pulpetit ja tuolit koululaisille valmiiksi kouluaamua varten. Aamupala oli yksinkertaisempi kuin eilinen, mutta kyllä sillä vauhtiin pääsi. Jälleen kerran lähdimme junalla, tällä kertaa kohti Berliiniä. Berliinissä siirryimme saman tien paikallisjunaan, joka vei meidät lähelle Berliinin tuomiokirkkoa, jossa myös oli menossa sunnuntaiaamuna Reformaation juhlamessu. Katselimme kirkkoa tällä kertaa vain kiertoajelubussin ikkunasta. Erfurtin aamupalapöydässä ystävällinen saksalaisrouva oli kysyttäessä suositellut meille tutustumista Berliiniin tällaisen bussin kyydissä, johon pääsimmekin meidän lipuillamme ilmaiseksi kyytiin.
 
Kiertoajelubussilla ajoimme kaupungin läpi nähtävyyksiä katsellen bussin päätepysäkille lähelle Keisari Vilhelmin muistokirkkoa, joka on lähes täysin toisen maailmansodan aikana tuhoutunut. Jäljellä on raunioitunut torni, joka on jätetty muistomerkiksi pystyyn ja viereen on rakennettu uusi moderni kirkko. Myös tämän kirkon kyljessä saimme jälleen muistutuksen viimeaikaisista terroriteoista. Viime joulun alla tapahtui kirkon vieressä terrori-isku, jossa rekka-auto syöksyi joulutorille ihmisjoukkoon surmaten 12 ihmistä. Paikalla oli edelleen valtava määrä kynttilöitä ja kukkia uhrien muistoksi.

Tauon aikana matkalaiset ravitsivat itsensä ja sitten olikin aika jo siirtyä bussilla Tegelin lentokentälle. Siellä tapasimme jälleen Leon, joka oli ollut omilla retkillään konsertin jälkeen. Jätimme hyvästit Saksanmaalle ja ostimme tuliaiset lentokentältä, koska kauppoihin tutustuminen oli muuten ollut matkan aikana todella vähäistä.

Lento oli vähän myöhässä, joten kentällä odotteluaikaa oli riittävästi. Helsinki-Vantaan kentällä meitä jo odottelikin Pakkalan liikenteen bussi, jolla ajaahuristelimme Alavutta kohti ja pysähtyen taas Pirkanhovissa. Kotimatkan aikana muisteltiin onnistunutta konserttia ja laulettiin, myös juomalauluja. Matkan aikana pidettiin myös kiitospuheita puolin ja toisin. Kiitos erityisesti Marille, kuoromme ja matkamme johtajalle sekä kaikille matkalla mukana olijoille. Jokainen matkalainen oli tärkeässä roolissa onnistuneella matkalla.
     Hanna
     Kuvat Köpi ja Mika

YouTube-video