Alavuden keskustan alueen lähetyspiirien historiaa

Muutimme Alavudelle 1962. Pääsimme heti seurakunnan toimintaan mukaan. Siihen aikaan eri puolilla seurakuntaa kylätoimikunnat järjestivät diakonia- ja seurakuntailtoja. Kahvikolehdista annettiin osa lähetystyölle. Kun sitten muutamia alavutelaisia muun muassa Eeva Uusitalo siunattiin omassa kirkossa lähetystyöhon, alkoi pieniä lähetyspiirejä muodostua eri puolille pitäjää.

Pienillä arpajaisilla saatiin tarvikevaroja. Järjestettiin myyjäiset, ja saatiin ymmärrystä, että meillä on näin mahdollisuus olla mukana viemässä sanomaa Jeesuksesta maailman ääriin asti. Seurakunnassa vierailevat lähetit innostivat meitä.

Keskustan alueella järjestettiin  lähetyshuutokauppoja kanttori Savolaisen toimiessa lupsakkana vasaramiehenä. Myytävät tuotiin kotoa päin. Jonakin vuonna me järjestäjätkin tarjouduimme "myytäviksi". Meitä sai huutaa siivoustehtäviin, lastenhoitoon tai vaikka leipomaan. Minä sain olla naapurin Liisan ja Vilhon kanssa päivän Mursulan heinäpellolla paalia nostelemassa. On vieläkin vatsanpohja arka, kun sitä muistaa. Ja myös siitä, että kinkkua tarjottiin päivällisellä ja täytekakkua kahvin kanssa. Palkka meni lähetyksen kassaan.

Siihen aikaan miehet viljelivät perunaa ja joskus kauraa linnunlyhteiksi Muistojen kappelin vieressä. Tänä päivänä puupiiri puurtaa säännöllisesti yläkoulun tiloissa.

Kun seurakuntaan saatiin lähetyssihteeri, alkoi lähetyspiiri pyöriä säännöllisesti partiokolossa. Oli se vähän ankea paikka, kun ei ollut yhtään ikkunaa eikä kunnon tuuletusta, mutta siellä oli hyvä leikata matonkuteita ja kangaspuutkin pääsivät lämpimään. Koivumäen Suoma oli kutonut pitkät pätkät seurakunnan autotallissa. Oli siellä kellarissa hyllytilaakin. Kun kutsuimme vieraita piiriin, kokoonnuimme yläsalissa. Samoihin aikoihin Sinikka Päivike laati ensimmäisen lähetyksen 5-vuotissuunnitelman kaikkien työmuotojen läpäisyperiaatteella.

Mikä ilo, kun saimme sitten oman talon käyttöömme. Kansala kokosi eri-ikäisiä lähetyspiirejä monet vuodet. Oli keittiö kalusteineen. Huone monille kangaspuille. Oli kodikas juhlatila. Oli lämmintä seuratuvan tuntua, kun piti yhä haalia uusia tuolia hartauksiin. Siellä kävi vieraita naapuriseurakunnistakin tutustumassa taloomme. Talon yläkerrassa oli hyvä tila tarvikkeille, joita ihmeellisellä tavalla siunaantui yhä lisää. Myytävät tavarat voitiin pitää hyvin esillä, myös lähetyksen merkkauspiirin arvokkaat työt ja puupiirin työt. Mutta home vei talon.

Saimme muuttaa Kappalaan, tyhjillään olevaan pappilaan. Se oli vieläkin parempi tila. Hyllytilaa  valmiille töille oli vielä enemmän. Valoisassa pappilan salissa virsi kaikui ja puikot helisivät. Keittiövuorot jaettiin ja tarjottavat tuotiin kotoa. Joskus seurakunnan keittiö tarjosi yllätyksiä.

Talon autotalliin sopivat monet kangaspuut ja matonkudelaatikot olivat hyvin esillä hyllyillä. Talosta löytyi myös lähetyssihteerille oma työskentelytila.

Uutuutena aloitettiin maanantaihartaudet. Eri herätysliikkeiden ja lähetysjärjestöjen kannattajat kokoontuivat kuuntelemaan toisiaan ja rukoilemaan yhdessä. Se on tuntunut hyvältä. Olemme tutustuneet monenlaisiin laulukirjoihin ja olemme näissä hartauksissa tavanneet monia lähettejä eri kentiltä. Tämä tapa jatkuu myös kesän tapuliseuroissa.

Eräänä päivänä kuulimme,että pappilat myydään. Ei hätää. Entisestä seurakunnan virastosta järjesteltiin viihtyisä Olohuone lähetyksen ja diakonian kokoontumisia varten. Sohvineen, pöytineen, tauluineen ja tekstiileineen Olohuone on todella kodikas kokoontumistila. Toiminta jatkuu samansuuntaisena kuin pappilassakin. On keittiö ja pitkän pitkä kudontahuone ja uutuutena vielä myymälähuone valmiille töille, joiden tuotolla helpotetaan eri puolilla maailmaa elävien siskojen ja veljien elämää ja viedään heille sanoma Vapahtajasta.

Tervetuloa mukaan tähän tärkeään työhön joko yhdessä toisten kanssa tai siellä kotona. Lähetit kiittävät erityisesti rukouksesta ja pienestäkin uhraamisesta.

”Lähetä leipäsi merten yli, ajanmittaan voit saada sen takaisin”. (Saar.11:1)

Ethän unohda myöskään lähellä elävää apua tarvitsevaa. Lähetys ja diakonia kulkekoot käsi kädessä.

 

Teksti: Helena Kuhalampi